Tässä eletään nyt jännittäviä aikoja. Elämässämme on myös toinenkin projekti eli omakotitalo ja miten se hankitaan. Siinä mielessä tämä projekti on helpompi, että tässä selviää puhtaasti rahalla. Kiikarissa on tällä hetkellä lupaava talo-ehdokas ja tänä iltana on tehtävä päätös: ota tai jätä. Vielä(kään) en tiedä kumman teen...

Se hyvä puoli tässä on, että se toinen projekti on jäänyt täysin taka-alalle. Energiaa ei kertakaikkiaan riitä molempiin. Tämä on myös ollut täysin tietoinen päätös ja toiminta. Olen km:jen jälkeen joutunut puntaroimaan elämää niin monelta kannalta uudestaan ja tullut siihen tunteeseen, että kävi lapsi-projektissa kuinka tahansa, minä haluan asua omakotitalossa kaikesta huolimatta. Taustalla tässä kummittelee joku vanha kuvitelma ydinperheestä; aviomies, talo, pari lasta, koira.... Ja nyt kun se kuvitelma elämän kolauksien myötä hajoaa palasiksi, tajuan etten halua heittää kaikkea pois yhdellä kertaa. Vaikka en lasta saisikaan se ei poista halua asua omassa talossa. Olen alkanut tässä pikku hiljaa oppia vetämään pois yhtäläisyysmerkkejä eri asioiden väliltä muutenkin. Nyt vasta huomaan miten rajoittunut maailmankatsomus minulla on ennen ollut, on tosin vieläkin, mutta ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.

Ja tämä taka-alalla oleva projekti kyllä säilyy. Eläähän se mielessä koko ajan, ei siitä pääse mihinkään. Mutta sen rinnalle on tullut paljon muutakin elämää ja siitä olen ylpeä. Se vaatii paljon eikä ole ollut helppoa. Aina tulen vähätelleeksi itseäni ja yritän nyt päästä siitä eroon. Tai pikemminkin antamaan itse itselleni kunniaa ja arvostusta kun siihen koen olevan aihetta. Aihe voi olla pieni, mutta kun se huomaa tunne on suuri. Arvosta itseäsi. Joka päivä. Tänäänkin.