Haaveista on alettu tekemään totta! Omakotitalon myyjän kanssa pääsimme sopimukseen ja nykyinen rivitaloasuntomme on laitettu myyntiin. Eli enää on pieni mutka matkassa, ensin pitää myydä tämä nykyinen koti ennen kuin virallisesti talo on meidän! Mutta sen ei pitäisi olla temppu eikä mikään, nyt sormet ristissä täällä, että kaikki sujuisi loppuun asti hyvin. Olo on edelleen täysin epätodellinen, pieni mieli ei voi vielä käsittää, että kohta eräs unelma on toteunut :) Kaikki tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta ja silti kaikki on totta! (Nipistän itseäni varmuuden vuoksi ettei tämä ole vain unta...) =)

Samalla kun virittäydyn henkisesti uuteen kotiin ja alan irroittautua tästä asunnosta ja paikasta koen, että tämä blogi on tullut myös tiensä päähän. Aloittaessani pitämään tätä halusin antaa blogilleni nimeksi jotain, mikä paljastaa heti mistä on kyse. Siis keskenmenoista. Tänne kirjoittaminen on ollut eräs keino purkaa kaikkea sitä tuskaa mitkä keskenmenot ovat aiheuttaneet. Mutta nyt koen, että tämän blogin nimi on liian rajallinen. Elämään on tullut niin paljon muutakin sisältöä ja tunnen, että olen muutakin kuin vain keskenmenoja kokenut nainen. Ne tulevat toki aina olemaan eräs minua määrittävä piirre, mutta niitä piirteitä on muitakin.

Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa ja uuden kodin myötä se tunne on vain vahvistunut. Aivan alusta ei voi koskaan aloittaa elämäänsä mutta uuden suunnan voi ottaa koska tahansa. Ja nyt minä koen olevani valmis kääntämään tätä venettä uusille reiteille. Jääköön tämä blogi silti olemaan, vertaistueksi heille ketkä tänne eksyvät ja muistoksi meidän kahdelle pienelle ihmeellemme. Ja se paras osa tulee tässä, en minä kirjoittamista lopeta. Ette te minusta niin helpolla pääse ;) Mielessä muhii jo uusi ajatus uudesta blogista. Sen tulen toteuttamaan kun aika on kypsä... Siihen asti jatkan täällä.