Onko sellaista olemassa? Jotain tiettyä mallia minkä mukaan kaikki etenee? Esimerkiksi näin:

Tulee kumppanin kanssa puhe lapsista. Oishan sellanen kiva, vauva, meillekin. Mikä ettei... Joo, jätetään vaan ehkäisy pois. Hurjaa. Voi vitsi, miten jännittävää! Harrasta rakastelua, ei väliä ajalla ja paikalla. Raskaaksihan voi tulla koska vain, missä vain, milloin vain. Näinhän kaikki ovat kertoneet, opettajat ja vanhemmat varoittaneet. Haaveillaan ja mietitään mihin nurkkaan pinnasänky mahtuu vai pitäisikö alkaa jo katsella isompaa asuntoa? Farmariautoa? Ilmassa kihelmöi... Meilläpä on pikkus salaisuus...

Viikot vierii, kuukaudet kuluu. Mitään ei tapahdu, paitsi pettymyksiä toistensa jälkeen. Oloa valtaa hämmennys. Miten tää nyt ei oikein onnistukaan? Ensimmäisiä havaintoja pelosta alkaa ilmaantua. Katse kääntyy kalenteriin, kelloon... Mikäs se ovulaatio oikein olikaan? Marketissa käsi hamuaa ovulaatiotestipakettia. Vai oisko ne apteekin testit sittenkin parempia vaikka ovatkin kalliimpia? Ei mitään paineita ei, ei stressiä. Mitä nyt kelllon kanssa mietit valmiiksi päivän vessakäynnit että tulee tarpeeksi pidätettyä testiä varten. Ja siis miten nää toimii? Haalean haaleavaalea viiva? Oisko tää nyt se ovulaatio? Nytkö seksiä? Nyt! Kenties epäröivä soitto omalle gynekologille, kun meillä ei tämä raskaaksi tulo oikein ota onnistuakseen. Että pitäiskö tulla käymään? Gynekologin rauhoitteleva vastaus, juu kato ei mitään hätää. Otatte rennosti vaan. Aha, aijaa, just.

Ajatus raskaaksi tulosta valtaa mielen. Päivä päivältä yhä enemmän. Enemmän. Pelottaa. Ahdistaa. Huoli täyttää ajatukset ja oloa helpottaaksesi päätät kertoa asiasta ystävällesi, kaverille ehkä jollekin sukulaiselle. Niin kun mekin tota yritetään, äh, tota niinku saada vauvaa.... Ollaan yritetty jo aika kauan.... Odotat saavasi tukea, ymmärrystä. Ja sitä saatkin! Juu, kato mekin yritettiin ainakin jotain 3 kuukautta, että mä todellakin tajuun miltä susta tuntuu. Otatte kato vaan rauhassa, kyllä se sieltä tulee nyt kun kevätkin koittaa ja hormonit lähtee käyntiin. Älä ajattele koko asiaa, lähette vaikka jonnekin lomalle niin sit tärppää. Tukea ja ymmärrystä... Niinpä. Ensimmäiset haavat lapsettomuuden iholle ovat syntyneet. Olo on vielä tukalampi kuin hetki sitten. Me ollaankin ihan erilaisia kuin kaikki muut. Miksei meiltä tämä onnistu sormia napsauttamalla?

Kun lähipiiri tyrmää lapsettoman, mihin katse kääntyy seuraavaksi? Kirjastoon, nettiin kenties? Tiedonjano on valtava. Ollaanko me tosiaan ainoat ihmiset joille tämä on näin vaikeaa? Netistä löydät keskustelupalstat, blogit ja muut verkkoyhteisöt. Meitähän onkin muitakin! Pieni valonsäde pilkahtaa tunnelin päässä. Me ei ollakaan yksin. Seuraa perehtyminen lapsettomuuden terminologiaan. Ja ajan kanssa opit sujuvasti lukemaan ja keskustelemaan alan slangilla muiden kohtalotovereiden kanssa. Perustat ehkä oman blogin koskien lapsettomuutta? Teet mitä vain mikä helpottaa piinaavaa oloa. Lapsen jättämää aukkoa ja sitä kun kukaan ei ymmärrä.

Seksi muuttuu. Sitä harrastetaan vain ja ainoastaan lisääntymistarkoituksessa. Niiden muutamien päivien, viikon, aikana kun hetki on otollisin. Muuten housut pidetään visusti jalassa ja katse jossain ihan muualla kuin makuuhuoneen ovella.

Haet selviytymiskeinoja mistä vain, ehkä levottomana vaihdat harrastuksesta toiseen. Vai pitäisikö muuttaa. Vaihtaa työpaikkaa. Edes jotain pitää tapahtua! Odotus on sietämätöntä. Ja ne lapsettomuushoidot. Ei ihan niin simppeli asia kuitenkaan. Haluammeko mennä? Jos niin minne ja milloin? Aikaa, vaivaa ja rahaa vaativat. Ja kun päätös tutkimuksiin menemisestä on tehty alkaa odotuksen odotus....

Ja vierelläsi kulkee koko ajan pelko, huoli, kateus. Toivo ja usko liittyvät matkaseurueeseen enää harvoin, harvemmin mitä useampi vuosi kuluu lapsettomuuden polulla...

Tunnistatko itsesi?