Vihdoinkin
on aamu
jolloin haluan herätä uuteen päivään

venyttelen
huokaan

ja todella
päässäni on jo ajatus
jostakin uudesta

vihlova kipu
uuvuttava ahdistus
syvän menetyksen suru
ei ole enää ainoa asia
johon herätessäni havahdun

Olisiko mahdollista
että pahin olisi jo ohi

Olisiko mahdollista
että ne
jotka vakuuttivat tunnelin päättyvän kerran
olisivat olleet oikeassa

Olisiko mahdollista
että vähitellen haluaisin taas elää

Hiljaa kuiskaan
itsekin tätä kevyttä oloa vielä epäillen

Kiitos.

~Irja Askola