Näiden vuosien kuluessa on ollut aikaa pohtia millainen äiti haluaisin olla. Mitä haluaisin lapselleni opettaa, näyttää, kertoa. Millaisessa kodissa haluaisin hänen kasvavan. Millaisen henkisen perinnön hänelle jättäisin.

Edellä mainittu otsikko kuvastaa lähinnä sitä mitä minä olen perinnyt omilta vanhemmiltani. Lähinnä siis äidiltä. Ja uskokaa, tähän sukupolveen haluaisin vetää rajan. Tuosta periytyvyydestä haluan päästä eroon, tuota taakkaa en haluaisi omille lapsilleni siirtää.

Mitä minä sitten haluaisin. Tahtoisin kasvattaa lapseni rakkauden, rajojen ja rehellisyyden kodissa. Kodissa missä rakastetaan ehdoitta. Kodissa missä rajat luovat perusturvallisuuden tunteet. Kodissa missä rehellisyys on arvossaan. Missä tunteille on sijaa, missä mitään ei tarvitse peitellä, hävetä, salata.

Tottakai haluaisin olla täydellinen äiti. Mutta realistisesti ehkä tärkeimpänä haluaisin opettaa, että epätäydellisenäkin voi elää. Eikä se ole vaarallista. Vaan kaikesta vajaavaisuudestaan huolimatta elämä voi ihan hyvää.