" Kaikki menneet murheelliset päivät,
  itkut, jotka itkemättä jäivät,
  suru, jota lievitä ei kukaan
  kipu, joka aina tulee mukaan
  tuska, joka yhä kulkee kohti
  murhe, joka epätoivoon johti
  kyynel, joka poskille ei juokse; kaikki kootaan Isän luokse.

  Kerran vielä merkityksen saavat
  kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
  Aika kutoo suurta salaisuutta:
  kivun kautta Jumala luo uutta.
  Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
  kyyneleetikin puhkeavat kukkaan.
  Vaikkei silmä vielä nähdä saata,
  tuskakin on toivon kasvumaata"

Anna-Mari Kaskinen