Elämä on aika fifty-fifty.

Puolet kuukaudesta on aina jees, jees, jees-fiilis. Ihan varmaan nyt käy tärppi.... Kyllä me vielä onnistutaan...Kaikki on mahdollista.... Eli Toivoa siis isolla t:llä. Toisen puolen kuukaudesta on taas nou, nou, nou-fiilis. Menkat alkaa.... Pettymys. Epätoivo. Miksei taaskaan onnistanut.... Me ei ikinä saada lasta... Ja tämä sama kaava toistuu kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...

Eilen tein myös sen huomion, että jos tuota 50-50 ajattelua hieman laajentaa kuukauksista vuosiin niin itse asiassa karkeasti jakaen olen hedelmällisen iän puolivälissä. Tästä hetkestä taaksepäin (suunnilleen) alkoi hedelmällinen ikä ja tästä eteenpäin on vielä (suunnilleen) yhtä monta hedelmällistä vuotta jäljellä. Okei, toki hedelmällisyys laskee radikaalisti loppua kohden, mutta nyt ei mietitä sitä koska tämä ajatus on positiivinen :) Siis se, että olen vasta matkan puolivälissä. Minulla on vielä puolet matkasta jäljellä ja sinä aikana voi tapahtua mitä vain!

KUINKA KAUKAA TÄHÄN HETKEEN

Olen kulkenut pitkän matkan
mutta olen vasta tässä.
"Olet vasta tässä",
he sanovat.

Mutta kukaan ei kysy,
kuinka kaukaa
olen tähän hetkeen tullut."

Maaria Leinonen