Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Niin se menee. Toisen km:n aikana tuli tunne ettei koskaan enää. Ei enää ainuttakaan raskautta, ei enää ainuttakaan keskenmenoa. Tämä ei ole minun lajini. Nyt riittää, tähän taloon lasta ei tule.

Mutta niin se mieli muuttuu. Mistä nousee se tahto jatkaa? Mieli on siitä kummallinen että vaikka se olisi kuinka romuna tahansa, se korjautuu, ajan kanssa. Ja nyt eletään toivossa. Siinä toivossa, että meillekin haikara löytäisi perille asti. Toivossa, että tultaisiin vielä uudestaan raskaaksi. Toivossa, että se raskaus saisi onnellisen lopun. Toivo on se asia mitä minulta ei voi viedä, vaikka kaikki muu vietäisiinkin.

Kun laiva uppoaa
on lähdettävä uimaan
ja unelman upotessa
on pakko etsiä pohjaa
jalkojensa alle.

Mutta päästyäsi rannalle
ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma -
sillä haaksirikosta voit vielä
hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia
ei ole mitään elämää.

Raili Malmberg,  Riekonmarjat