Mitä on lapsettomuus? Olenko minä lapseton? Ovatko kaikki ihmiset lapsettomia, joilla ei ole lapsia? Onko lapsettomuus leima?

Koen olevani lapseton, eihän minulla ole lasta. Mutta olen erilainen lapseton kuin moni muu, kuin lapsettomat yleensä. Me emme ole käyneet tutkimuksissa emmekä lapsettomuushoidoissa. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä maailmasta tai mitä ne ihmiset joutuvat kokemaan. En koe kuuluvani keskustelupalstojen lapsettomien ketjuun. En tajua hoitojen termeistä mitään. Se maailma on täysin vieras. En osaa jakaa heidän surujaan ja kokemuksiaan.

Enkä halua olla lapseton. Haluan välttää sitä nimitystä viimeiseen asti. Minulle siinä on leima. Negatiivinen leima. Huonommuuden leima. Enkä halua olla huono, erilainen. Vajaavainen. Ja silti olen. Myönnän, olen suoriutuja luonne, täydellisyyteen pyrkivä, kontrollifriikki, pilkun viilaaja. Ja nyt joudun kohtamaan sen tosiasian, että tästä en pysty suoriutumaan. En voi saavuttaa täydellisyyttä. Tätä asiaa en voi kontrolloida. En hallita.

En osaa kellua virran mukana. Ottaa se mitä annetaan. Minä pyristelen vastaan, uin vastavirtaan niin kauan kunnes voimat uupuu ja sen jälkeenkin vielä. Milloin sitä oppii antamaan periksi? Vaihtaa suuntaa ja mennä vaiheeksi myötäkarvaan. Nyt olisi erinomainen paikka kokeilla tuota toista taktiikkaa. Saas nähdä miten käy....