Kerroin sitten siskolle (2 lasta) keskenmenoista, kun tuli hänen kanssaan puhe alla mainitusta sukulaisesta. Kerroin, että halusin hänen tietävän meidän menetyksistä jotta hän ei hehkuttaisi vauvajuttuja juuri minulle. Jos ei tieten tahtoen haluaisi kääntää veistä haavassani....

Ja mitäpä sisko siihen. Alkoi kertomaan ihan urakalla lähipiirin raskautumisista! Kuinka hänen yhdellä ystävällä oli kaksoisraskaus mutta vain toinen lapsista selvisi. Kuinka eräs tuttu oli tullut raskaaksi vaikka hänelle oli tehty sterilisaatio. Kuinka eräs kaveri sai lapsen 40v kun vaihtoi miestä. Kuinka eräs tuttava käy tuloksettomissa hedelmöityishoidoissa. Että sillai!!!!!! Minä itkin puhelimessa ettei nuo lohduta yhtään, ei tätä surua poista mikään.... Ja mitä sain vastaukseksi, lisää ala-arvoisia kommentteja:

-te olette vielä nuoria, teillä on aikaa (EI 30+ ole enää niin nuori!!!!!)

-vaihda säkin miestä (siis mitä v****tua?????)

-luonto korjaa vialliset pois (juujuu, mutta mä olisin silti halunnut juuri tämän lapsen)

-hyvä et meni tos vaiheessa. Ajattele jos oisit joutunut ite päättämään keskeytyksestä (Niin ajattele!!!! Varmasti kauheeta mutta edelleenkään ei poista sitä tuskaa mitä tämä km aiheutti!!)

-kyllä teillä vielä onnistaa (Mistä PRKLEESTÄ sinä voit sen tietää?????!!!)

Ja lopuksi: koittakaa nyt jaksaa ja kyllä mulle voi aina jutella. Jutella????!!! Mitä helvetin juttelua toi on!!!! Toinen kertoo ihmetarinoita raskautumisista ja minä itken. Juu. Juttele keskenäs....

Oli taas tasan viimeinen ihminen kenelle kerroin keskenmenoista. Olen ihmetellyt joskus, miksei näistä asioista puhuta enemmän ääneen. Miksi keskenmenot on vaiettu ja salattu suru. Juuri tämän takia! Ei kai kukaan miestä ole niin tyhmä, että haluaa itseään potkittavan kun jo valmiiksi makaa maassa.... (paitsi minä ehkä?)

Mutta se on sanottava, että tämän toisen km:n jälkeen säästyin ystävieni ehkä hyvää tarkoittavilta mutta loukkaavilta kommenteilta. Joita kyllä sain kuulla ensimmäisen km:n jälkeen heiltäkin. Mikäköhän siinäkin on? Ehkä toisen km:n jälkeen ihmiset tajuavat ettei mitkään sanat auta kun ne sanat on jo kertaalleen sanottu. 

 

"Ole yksin oman surusi kantaja..."

Kotiteollisuus: Mahtisanat