Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
[ ]
28.04.2009 - 16:06

Helposti tulen kuvitelleeksi, että tänne kirjoittaessani kirjoitan vain itselleni. Ehkä siksi, että tästä on tullut paikka jonne voin purkaa mieltä myllertävät asiat ja saada ne siten, ainakin hetkeksi, pois ajatuksista. Mutta aika ajoin pysähdyn huomaamaan kuinka kävijälaskurissa lukema kasvaa.... täällähän käy muitakin! Täällä käyt juuri sinä ja juuri sinua haluan kiittää. Kiitos.

Lämmittää kovin mieltä huomata, että ehkä ajatuksissani on sittenkin jonkinmoista tolkkua kun vierailijoitakin blogissani käy. Kiitos myös teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette jättäneet kommentteja ja kannustavia sanoja. Niillä on kantava voima ja ne tulevat enemmän kuin tarpeeseen. *halaa kaikkia* Vertaistuen merkitystä on vaikea edes pukea sanoiksi, kuinka paljon se auttaa jaksamaan.

Ja jos et ole jättänyt vierailustasi kommenttia niin ymmärrän sen hyvin, mutta mielelläni haluaisin tietää sinusta. Miten olet vaikka eksynyt sivuilleni, koskettaako aihe sinua henkilökohtaisesti? Jotain pientä osviittaa siitä, ketä kaikkia siellä ruudun toisella puolella on

 

Sydänjää kirjoitti 28.04.2009 - 21:43
Kiitos itsellesi. Aloin lukemaan blogiasi voidakseni olla paremmin tukena lähipiirini keskenmenoja kokeneille naisille ja etsin myös vertaistukea omaan lapsettomuuteeni. Sittemmin jäin koukkuun :) Kirjoitat hyvin, jatka samaan malliin.
EmmyAurora kirjoitti 28.04.2009 - 22:04
Myös minulta kiitos itsellesi. Omien kokemusten kautta kiinnostuin blogistasi, kun aloittelin omaani kirjoittamaan ja siitä lähtien olen kokenut blogisi tärkeänä vertaistukena. On ollut myös jännä huomata, että erilaisista taustoista startanneina me nyt mennään virtuaalisesti "yhtämatkaa" hoitoihin.
Laura kirjoitti 28.04.2009 - 22:52
Kirjoituksesi sai minut jälleen miettimään mitä on elää ilman lasta. Itselläni on lapsia,ystäväni kamppailee lapsettomuuden mailla. Välillä kaiken oman kiireen keskellä unohdan kuinka hän voi ja mitä haluaisi ja toivoisi elämältä. Ja kuinka väärin on ettei rakastava syli täyty. Kirjoitat ihanasti, toivon sinulle toiveidesi täyttymystä.
Viggolino kirjoitti 29.04.2009 - 07:35
Kiitos myös minun puolestani.
Löysin tänne tosiaan jonkun toisen blogin kautta.. Vertaistukeahan täältä haetaan, ja saadaan.
Mafalda kirjoitti 29.04.2009 - 10:23
Heips!
Kun ajatus/odotus keskemenosta tuli itselle ajankohtaiseksi, "eksyin" tänne vieraaksesi. Kiitos, että jaat kokemuksiasi :) Jaksamista kevääseen!
Kesken Menneet itse kirjoitti 29.04.2009 - 11:50
Voi teitä ihania! Ihan tuli liikutuksen kyynel silmänurkkaan kuin luin teidät kauniita sanojanne. Teistä on tullut minulle tärkeitä tukijoita! Kiitos kaunis vielä kerran <3
Monalina kirjoitti 29.04.2009 - 21:49
Monalina täällä, hei! Tarinasi on koskettava - ei voi muuta kuin toivoa koko sydämestä teille Onnea matkaan tästä edespäin. Itselläni on noin kolmen vuoden lapsettomuuskamppailu, ja nyt olen saanut elämäni ensimmäiset kaksi viivaa. Mutta matka siitä lopulliseen onneen on vielä pitkä, sinä jos kuka tiedät.

Voimia ja onnentoivotuksia!
Pikkusisko kirjoitti 29.04.2009 - 23:50
Olen itsekin alkanut bloggaamisen samoihin aikoihin kun sinäkin. Ja juuri keskenmenon saaneena. Olet ollut minulle tärkeä vertaistuki! Kiitos siitä ja kiitos hyvästä blogistasi =)
Kesken Menneet itse kirjoitti 30.04.2009 - 08:16
Aloin pitämään blogiani kahdesta syystä, ensinnäkin terapiaksi itselleni ja toiseksi, jos kokemusteni jakamisella tuon lohtua ja tukea yhdellekään kohtalotoverille, on blogini täyttänyt tehtävänsä. Ja ilokseni olen saanut huomata, että näin on myös tapahtunut. Koen myös, että jollain tasolla minunkin lapsettomuus ja keskenmenot ovat saaneet tarkoituksensa. Koetut kärsimykset eivät ole menneet hukkaan ja ilman niitä en olisi koskaan alkanut pitämään blogia enkä olisi saanut "tutustua" teihin! :) Vaikka olisihan se helpompikin tie lapselliseksi käynyt varsin hyvin... Mutta eipä se ota jos ei annakaan eli kun jotain menettää niin jotain myös saa.
PNG kirjoitti 30.04.2009 - 09:06
Kiitos Sinulle. Piirrän mieluummin kuin kirjoitan, siksi kommentit vähäisiä. Täällä kuitenkin ollaan ja hengessä mukana, Bon Jovia lainaten "Aaaaalwaaays"... Mahdollisimman hauskaa vappua!
minttis kirjoitti 01.05.2009 - 16:03
Eksyin toisen blogin kautta tänne. Haluan nyt jättää merkin, vaikken oikeastaan mitään osaa sanoakaan. Yhden keskenmenon olen itsekin kokenut, mutta se tuntuu niin pieneltä monien muiden ihmisten tuskan rinnalla - minulla kuitenkin juoksee pihalla tänä päivänä kolme auringosta nauttivaa pirpanaa...
Mansikkamaito kirjoitti 03.05.2009 - 10:13
Myös minä eksyin toisen blogin kautta, vaan en muista minkä. Olen aika aktiivinen "kohtalotovereiden" seuraaja. On vaan niin lohdullista tietää, että meitä on monta samantyyppisessä tilanteessa. On tärkeä jakaa ajatuksia, tajuta, että samoja reaktioita ja kokemuksia on muilla ja että onneksi niitä onnistumisiakin tapahtuu. Niin ja noin muuten oma blogi on ollut tärkeä tuuletuskanava. Minullekin oli alkuun tosi iso yllätys, että lukijoita on..
Maija  kirjoitti 07.05.2009 - 23:24
Luen blogiasi, koska osaat niin hyvin ilmaista ajatuksiasi. Lapsettomuus ei minua itseäni suoranaisesti koske, mutta jokaisella on omat murheet ja surut ja ne on käytävä läpi. Kiitos, että olet jakanut ajatuksia kanssamme.
Delissös kirjoitti 24.05.2009 - 21:40
Olen teini-ikäinen blogisi seuraaja. Löysin blogisi noista blogilistoista ja aloin lukea. Minusta kirjoitat hyvin ajatuksiasi.
Itseänihän lapsettomuus ei koske, pidän blogia koirastani, mutta tämä blogi saa minut ajattelemaan.
Kiitos siis tästä ja voimia sinulle!
Heidi Ropa kirjoitti 11.07.2009 - 17:06
Hei,kiitos kirjoituksistasi,
itken ja luen kirjoituksiasi,
kiitos että kirjoitat,itse olen käynyt läpi koeputki hedelmöitykset hormoonihoitoineen,-
neljä kertaa kaksoset meni kesken alkuvaiheessa,
pidin heitä lapsinani,olivathan he hedelmöitetyt alkiot,jotka istutettiin kohtuuni.
Tiedän mitä tyhjä syli merkistsee,tiedän myös sen omalta kohdaltani kuinka jotkut voivat olla todella brutaaleja kun heillä itsellä on lapsia ja minulla ei ole.
Olen saanut kommentteja lähipiiristänikin,-ethän sinä ole edes nainen kun sinulla ei ole lapsia.Minä olen sentään Äiti !
Minun lapsettomuuteni johtuu alunperin siitä että lääkäri on leikannut minut väärin,ja jo tuolloin kohtuani vahingoitettiin,-plus kiinnikkeet,umpilisäkkeen poisto leikkauksen yhteydessä,- lääkäri jättikin sisäisen verenvuodon vatsaani,- syötettiin väkisin juotettin kävellytettiin,-vaikka oli sisäinen verenvuoto,-ja ei uskottu että oli paha olo,olin vain oikukas kakara,-vaikka olin super kiltti lapsi.Olin sitten kahdeksan tunnin leikkauksen jälkeen koneessa,-kävin taivaanporteilla,-mutta minun ei ollut aika lähteä,-minun elämälläni oli vielä tarkoitus.Olin letkuissa vajaa kuukauden,vatsani leikattiin häpykummun alapuolelta navanyläpuolelle asti auki ja oikealta umpparin kohdalta keskivatsasta kylkeen,kursittiin rautalangoilla,suoleni pestiin vadissa ja vatsani puhdistettiin,myös nenäletkuilla imuroiden. Leikkauksia yhteensä neljäkertaa,hirveiden kipujen vuoksi ja kehoni osittaisen toimimattomuuden vuoksi.Mitään ei ole minulle korvattu asiaan liittyen,olinhan tuolloin kymmenenvuotias,-kun ensimmäinen - ja toinen kahdeksantunnin leikkaus tehtiin,-samana päivänä oli väkisin syötetty nenästä kiinni pitäen.En tiedä saiko vanhempani asiasta tililleen korvauksen.Olen elättänyt itseni alunperin viisitoista vuotiaasta,kun vanhempani erosivat ollessani kolmetoista.Aikuisiällä
Koeputkihoidoissa rahastettiin sitten kalliilla koeputki hedelmöityshoitoihin tarkoitetuilla lääkkeillä.Hirveät hormoonit,joilla pysäytettiin oma hormoonitoiminta,-vaihdevuodet yhtäkkiä kun oma hormoonitoiminta seisautetaan
nenäsuihkeilla kokonaan yht äkkiä,-sitten taas hirveät hormoonimäärät,-kehoa ja mieltä rasitetaan kohtuuttomasti,minulle ei sopinut nuorena edes ehkäisypillerit,jotka sitten lopetinkin,olin tuolloin 16 vuotias,käytin ehkäisypillereitä n. yhden kuukauden,seurustelin 15-18 vuotiaana.
Hormoonimyrsky kemiallisilla hormoonihoidoilla oli kauheata aikaa,ja vaikuttaa
vieläkin,vaikka koeputki hedelmöityksistä onkin aikaa,homeopatialla on sitten asiaa korjailtu,-ja luontaistuotteilla.
Mutta ainahan kokemukset on yksilöllisiä,ja toiselle sopii toinen toiselle ei,-jokainen kokee lapsettomuushoidot omalla tavallaan,niinkuin lapsettomuudenkin.
Tiedän mitä lapsettomuus on
itse halusin äidiksi jo kuusitoista vuotiaana,sanoin jo lapsena,kun minulta kysyttiin,-mikä sinusta tulee isona?vastasin äiti haluan monta lasta ja suuren perheen,-toisin kävi,turhaa toivetta ja odottelua joka ikinen kuukausi,ainaista pettymystä.
Jokainen kuukausi voi tuoda pettymyksen tullessaan,
heikentää itseluottamusta.
Suuri kaipuu omaa rakasta kohtaan,pientä pyyteetöntä viatonta,opettavaista lasta
kohtaan.Pientä jota saa rakastaa rajoitta,pientä josta pitää huolta,jonka kanssa
kasvaa iloita
elää arkea.
Sitä olen itkenyt
rukoillut.
Onneksi maailmassa on kuitenkin lapsia
joiden hyvinvointia voi edistää olemalla mukana
hyväntekeväisyys asioissa
ja äitiviettiä
voi kanavoida koiraan,
tekemällä hoitotyötä
tai olla muuten vaan edistämässä
kaiken ikäisten ihmisten
hyvinvointiin liittyviä asioita ja olosuhteita.
Me olemme kaikki yhtä suurta perhettä,-joten työsarkaa riittää loputtomiin,-kannattaa myös muistaa hemmotella ja rakastaa omaa sisäistä lasta,aikuisiästäkin huolimatta,-ja muistaa että jokaisessa ihmisessä iästä huolimatta on se pieni hoivaa,-ja rakkautta kaipaava
inhimillinen ihminen.
Maailmasta puuttuu paljon inhimillisyyttä ja rakkautta
siinä voi käyttää äitiyttään ja isyyttään on sitten omia lapsia tai ei.Ajatellaanpa iäkkäitä ikääntyviä ihmisiä,-ihmisen elämää,-Vaipoissa me aloitamme elämämme ja yleensä vaipoissa lähdemme,- kuka pitää hyvää huolta iäkkäistä ihmisistä ja heidän oikeuksista.Lapset ja iäkkäät ihmiset heidän oikeuksia kannattaa erityisesti pitää yllä.
Nuoria unohtamatta,-nuorilla on kuitenkin omaa vastuuta
valinnoistaan,-rakkautta
tarvitsee jokainen.
Myös syrjäytetyt ihmiset joiden ihmisoikeuksia on vähätelty,ihmisoikeudet nujerrettu tarvitsee "Isejä ja Äitejä" auttamaan heitä takaisin ihmisarvoiseen elämään ja kokemaan pyyteetöntä rakkautta,-joten työsarkaa riittää jokaiselle.
Rakkaudella Heidi Ropa
Googleta
Love ry
ja Suomen seniorit


Nainen kirjoitti 17.10.2009 - 09:01
13 vuotta odotin. Enää ei ole tyhjä syli. Töitä sen eteen tehtiin - kaikki mahdollinen.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Lapsihaaveet vuodesta -05. Tähän mennessä tapahtunuttta: kaksi plussaa, kaksi menetettyä elämää. 30+ naisen ajatuksia odotuksista, pettymyksistä, toivosta, epätoivosta, uskosta ja sen puutteesta. Ajatuksia siis elämästä. Minun elämästäni.

 Elämässä ei ole tärkeintä millaista se on, vaan miten sen ottaa.

Uusi laskuri 17.3.09 alkaen

Ilmainen www-laskuri